Paljon on kirjoiteltu viime aikoina väkivallasta jääkiekkopeleissä. Tapetille nousi juuri joukkotappelu HIFK:n ja Pelicansin välillä jossa isot miehet nyrkkeilivät oikein urakalla. Ja tottakai väkivalta kaukalossa on aina tuomittavaa, mutta törkeydet, kuten poikittaiset mailat selkään ja päähän ym. vaaralliset otteet ovat paljon suurempi ongelma.
Kiekko on fyysinen ja vauhdikas peli jossa taklataan. Vaikkei E - junijorit vielä saa taklata, niin kiilata saa ja riippuen tuomarilinjasta tuo raja on veteen piirretty viiva. Tuomarilinja vaihtelee siis aina kaikilla tasoilla, riippuen liigasta ja turnauksesta ja monesta tulkinnasta. Esim. Playoff kiekko on aina sallivampaa ja vauhdikkaampaa. Välillä laidat kolisee ja kolhuja tulee, eikä siinä mitään, näinhän se menee ja se on Hockia se.
Mutta pitäähän kaikkien ymmärtää, että satuttaa ei saa tahallaan. Tämä on saatava myös kiekkoliiton ja tuomareiden kaaliin. Varsinkin pienten junnujen peleissä ei saa koskaan, ei siis koskaan päästää läpi sormien vaarallista kontaktia. Päähän taklaaminen, selkään taklaaminen, polvitaklaaminen, mailalla hakkaaminen, ja muut erittäin vaaralliset tilanteet eivät kuulu kaukaloon ikinä!
Jos 10- vuotias, joka jatkuvasti toteuttaa edellisiä rikkomuksia esim. pokittaisella mailalla toistuvasti päätä kohden taklaamista, saa edelleen vain jatkaa pelaamista kaukalossa, niin kuka siinä ottaa vastuun ja miksi näin saa ylipäätään tapahtua.
Ensinnäkin, lapset oppivat tästä vain yhden asian; että näin voi kaukalossa tehdä, ja siitä tulee korkeintaan 2 minuuttia. Sitäpaitsi edellämainituista päähän kohdistuneista taklauksista joutuu joka liigassa yleensä suihkuun. Näin ei kuitenkaan käynyt E- junnujen pelissä.
Sain todistaa vauhdikasta E-junnujen sarjapeliä jossa pelasi joukko 10- vuotiaita junnukiekkoilijoita. Muutaman vaihdon jälkeen poikani joukkueen vaihtopenkillä alettiin valittaa, että vastustajan eräs pelaaja hakkaa koko ajan ja se on ihan hullu, kuulin heidän sanovan. Peli oli tuloksellisesti selvä jo alusta lähtien meidän hyväksi, mutta ilmeisesti turhautuneena tappiolla olevan joukkueen eräs poika onnistui taklaamaan ja huitomaan törkeästi toistakymmentä kertaa josta seurauksena kyseinen pelaaja sai koko pelin aikana vain kaksi jäähyrangaistusta, eikä homma siitä rauhoittunut sen jälkeenkään. Vaarallisia tilanteita oli lukuisia aina viimeisille sekunneille saakka.
Kun fyysinen kontakti pelissä on mailalla päätä ja kaulaa kohden tarkoituksellisesti osuva huitaisu tai tönäisy, on tilanne aina vaarallinen ja vammautumisen vaara on suuri. Jos tuomari ei poista tällaista pelaajaa kaukalosta vaan antaa touhun jatkua, niin kuka ottaa vastuun kysyn vaan? Tuomari? Kiekkoliitto? Kummola? Koska lapsi ei tuota rajaa itse osaa vetää, niin aikuisen on se tehtävä.
Onneksi kyseisessä pelissä kukaan ei loukkaantunut. Aikomukseni on silti selvittää, että mitä jos yksikin osuma olisi vahingoittanut toista poikaa vammauttamalla hänet vakavasti, niin kuka siitä ottaa vastuun? Tässä asiassa ei voi sanoa, että se kuuluu lajiin, koska ei se kuulu! Kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa tuolla tavalla toista ihmistä ikinä misään.
Nyrkkitappelut kaukalossa on kahden hyväkuntoisen urheilijan, tulistuneen miehen yhteisestä sopimuksesta tapahtuva show josta jokainen tietää saavansa tietyn rangaistuksen. Harvemmin nuo ovat edes vaarallisia, vaikka veri valuisikin paidalle. Sensijaan päähän ja kaulaan kohdistuva tahallinen taklaaminen on aina vaarallista, eikä se kuulu mihinkään kaukaloon millään muotoa koskaan.
Voihan se olla, että minulle nauretaan jos lähden selvittelemään vastuunkantajia ja vaatimaan kiekkoliitolta kirjallista vastausta ja selvitystä kyseisestä pelistä ja tuomarilinjasta, kun ketään ei edes sattunut, mutta miettikääpä jos oma poikanne satuttaisi itsensä vakavasti toisen junnun tahallisesta taklauksesta, vain siksi ettei tuomari ymmärrä ottaa pahoinpitelijää pois kaukalosta ajoissa.
Edelleen, onneksi kukaan ei loukaantunut vakavasti. Mutta jos omalle junnulle olisi jotain vakavaa käynyt, niin varmasti olisin loppuun asti asian vienyt, että joku asiasta ottaisi vastuun ja kärsisi siitä myös itse. Lapsi on tilanteessa kuitenkin se syytön osapuoli aina, siksi meidän aikuisten on otettava vastuu. Siksi koen velvollisuudekseni kirjoittaa tämäkin ja toivottavasti näin pystyn omalta osaltani edes jollain muotoa ennaltaehkäisemään törkeyksiä kaukaloissa.
Ja mitä mahtoikaan tuo kyseisen junnujoukkueen valmentaja oikein miettiä, kun ei itse puuttunut oman joukkueen juniorin törkeään käytökseen kaukalossa. Vai kenellä se vastuu oikein on kitkeä nuo törkeydet pois jo junnukiekossa?
