Talvi parhaimmillaan. Pieni pakkanen ja ulkokenttä joka eilen oli kuulemma aivan turvoksissa innokkaista pelaajista onkin tänään suht hiljainen.
Lämitään ja kikkaillaan junnun kanssa kaukalossa. Tai junnu lämii, itse kun en oikein osaa enkä ole kyllä paljoa treenannutkaan. Rannarit sopii vanhalle olkapäälleni paremmin. Oma tavoitteeni tällä kaudella on takaperin sirklaaminen myös sinne toiseen suuntaan. Kaukalossa sitä en nyt voi treenata kun jää on aika kulunut siellä ja muutenkin tilaa liian vähän.
Poika kikkailee, lämäilee ja tunnelma on rauhallinen ja innostunut. Toistoa tulee toisen perään ja välillä vähän jalkakikkaa ja joku ilmaveivinyrityskin siinä vauhdissa syntyy kun kiekkoa pitää hakea maalin takaa ohi menneen lämärin seurauksena.
Keskellä kaukaloa lojuu muutama maila ja siinä ympärillä muutamia juuri ja juuri täysi-ikäisiä kundeja. Höntsääjien ikää arvioin näin, koska 11v junnu tunnistaa pari heistä 18- vuotiaan isoveljensä kavereiksi. Pätetään mennä mukaan. Mailat siihen sekaan ja pelit pystyyn.
Isot pojat katsovat parhaaksi jakaa joukkueet kuitenkin mutu tuntumalla. Peli alkaa verkkaisesti ja itse pörrään pakin paikalla ja poika sai pelata samalla puolella. Innokas pikkujunnu, no pieni verrattuna yli 180 senttisiin isoihin kundeihin, lähtee tuttuun tapaamsa karvaamaan ennakkoluulottomasti kiekkoa jokaiselta ja onnistuu pian saamaan kiekon pois ja tarjoilee sen heti joukkuekaverille joka kiittää ja pian poika tuuppaa jo kiekkoa maaliin suoraan syötöstä, kuten sääntö menee näissä pihapeleissä kun ei veskareita ole.
Vaikuttaa siltä että isot pojat antavat hiukan tilaa junnulle. Ja mikä ihme se on jos puolta nuorempi ja lyhyempi rääpäle tulee pelailemaan siihen isojen kundien kanssa.
Peli etenee ja kundit alkavat yrittää lisätä vauhtia, mutta niin tekee myös juniori ja huomaan pian, että isot kundit yrittävät jo osa taitojensa rajamailla ja silti jäävät askeleen jälkeen kun poka pyörähtelee ja karistaa karvaajat kintereiltään ja saa vielä heitettyä lättyä maalille.
Pari isompaa kundia selvästi osaa luistella ja pyöritellä paremmin ja junnu löytääkin syötöillä nämä heti ja syöttelypelikin on jo pakkopelinomaista.
Ajattelen jo aika alussa, että joukkueita voisi hieman vaihtaa, muuten ei synny peliä, koska ilmiselvästi isot kundit olivat arvioineet pikkupojan taidot ja vauhdin hieman väärin.
Pian alkaakin osa jo puuskuttaa ja peli kuolee kasaan ja joku uskaltaa jo mainita ääneen nöyränä, että vois vaihtaa jengejä.
Mailoja lojuu taas keskellä kaukaloa ja kundit menee huilaamaan penkeille kaukalon ulkopuolelle. Junnun kanssa jatkamme sillä aikaa luistelua ja vetelyä. Junnu ei käytännössä ole hetkeäkään paikallaan.
Peli saadaan vihdoin mailajengeillä uudestaan pystyyn ja nyt on enää 3 vastaan 4 eli 4 kundia luovuttivat. Junnu on siinä 3 sakissa ja saavat kolmistaankin aikaiseksi enemmän kun oma joukkueeni vaikka meitä onkin yhden ylivoima. Pelailua jatkuu jonkin aikaa vielä, kunnes osa taas hieman väsyy, vaikka ei se vauhti ollut kova missään vaiheessa. Totuus on se, että pikkukundi ei väsy ja pääsee jatkuvasti kolme päätä pidempää vastustajaansa karkuun joka tilanteessa, niin homma ikäänkuin jää siihen.
Ehdotan pojalle, että voisi lähteä pian kotiin. Poika irvistää hämmästyneenä ja kysyy ihmeissään, että miks?
Keli on hyvä ja kaukaloss ,on tilaa jatkaa vetelyä ja syöttöharjoituksia, niin suostun vielä hetkeksi jäämään.
Kuluu lähes tunti vielä, ennen kun saan pojan houkuteltua pois jäältä. Riisuessamme luistimia kopissa, on junnu hyväntuulinen ja kysyy että onko huomenna treenejä? Vastaan että on. Entä ylihuomenna. Sanon että ei taida olla silloin. Johon toteaa heti, että vois tulla sit taas uudestaan.
Olimme jäällä iltasella reilu 2 tuntia taas. Ja näin on junnu ollut kyllä vähintään joka toinen päivä vaikka pakkasta on välillä ollut 15 astettakin. Eipä sekään tunnu haittaavan.
Kotiin päästyämme junnu toteaa kun kysyn oliko kivaa, että juu kyllä sitä kokoajan vähän kehittyy.
Sillon ymmärsin miten paljon tämän päivän rauhallinen höntsäily junnulle antoi. Paljon onnistumista isompien seurassa ja sai rauhassa harjoitella sitä mitä halusi. Ja vielä kahdestaan isin kanssa...
