Pääasia on että on hauskaa. Niin kauan kun kiekko on kivaa, niin homma tehdään täysillä. Ei liian tosissaan, mutta lätkää pelataan silti oikeasti.
Olen oppinut myös pitämään suuni kiinni, etten liikaa puutu peleihin ja juttuihin mistä en mitään ymmärrä.
Huutamalla ei saavuteta mitään kun kyse on pikkupojista. Onneksi meidän valmennusporukka tämän ymmärtää ja saa herkemmätkin pelaamaan kovaa suhtautumalla jokaiseen yksilönä. Kannustaminen on oikea sana.
Luistelu on tärkein. Mikään ei mene sen edelle millään tasolla eikä missään liigassa. Se joukkue joka luistelee parhaiten voittaa pelit.
Voitto ei ole tärkein, mutta keskimäärin on mukavampi voittaa. Kiekkopeliä lähdetään aina voittamaan, muutenhan koko homma on ihan turhaa.
Ainoa tavoite lätkässä on saada se kumiesine sinne tolppien väliin keinolla millä hyvänsä. Vain maalit lasketaan.
Joillain vanhemmilla on vääriä ja liian kunnianhimoisia tavoitteita, sille et voi mitään, katso vain itse peiliin ja mieti omaa asennettasi. Jos joku toinen vanhempi jotain uhoo poikansa suhteen, niin loppujen lopuksi se on se poika joka homman sitten ratkaisee siellä jäällä.
NHL ei ole tavoite!
Jatkoi junnu sitä kiekkoa aikuisiällä tai sitten ei, niin mikään panostus ei tässä hommassa ole silti turhaa. Joukkue ja hauska liikuntaharrastus tukee kaikkea oppimista ja kasvua ja antaa eväitä koko loppu elämää ajatellen.
Jääkiekko on nopea, haastava, eksoottinen, vaarallinen ja erittäin jännittävä peli jossa peli on pelattu vasta kun se pilli soi.
Ja paljon on vielä isällä opittavaa, se on varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti