Tässä blogissa olen esittänyt tiukkoja mielipiteitä ja kannanottoja sekä kritiikkiä montaakin asiaa kohtaa, mutta kaikesta huolimatta on tämä hieno laji ja harrastus koko perheelle.
Mukavinta on oikeastaan se koko juttu. Pääsee sinne hallille tapaamaan muitakin innostuneita vanhempia joita kaikkia yhdistää tuo sama intohimo tätä hienoa lajia kohtaan. Pojat pelaa ja reenaa ja kehittyy ja itseluottamus kasvaa päivä päivältä kaikilla. Se on hockia se!
Ja vaikkei se peleissä voittaminen ja oman pojan paremmuus ole, eikä saakaan olla se pääasia, niin pakko myöntää, että välillä on vaikea peitellä tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että oman pojan suoritukset paranevat jatkuvasti ja tehopisteitäkin syntyy joka pelissä merkittäviä määriä. Tuntuuhan se hyvältä ja hyvä niin.
Pitää vain muistaa pitää jalat itselläkin maassa, että kiekko ei ole koko elämä, vaikka se onkin koko elämä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti